Urhon kanssa treenaamista

Vau! Oppimispsykologian kurssi on ollut hyvin mielenkiintoinen. Urhon kanssa on tullut paljon treenattua, ja suhteemme onkin paljon syventynyt. Olen videoinut joitakin sessioita ja laittanut ne youtubeen - raportoin opettajille myös niiden kautta - ja onhan niitä kiva katsoa sitten vanhempana.

Olemme opetelleet ties mitä, nyt viimeisinpänä otin 'istu' käskyn harjoittelun alle. :)

Urho ja kaltaisensa

Ihanaa aurinkoista kevättalvea kaikille. <3

Mainostan tässä Skyenterrierien uutta Facebook ryhmää, johon ovat kaikki tervetulleita kysymään kyseisestä rodusta - ihan mitä vain keksit! :)

Ryhmä on täysin avoin kaikille - joten mukaan vaan jos rotu kiinnostaa!

https://www.facebook.com/groups/465653686895572/

Tänne vain liittymään jäseneksi. :)

Treeniä treeniä..

Urho oli vanhemmillani hoidossa parisen viikkoa, kun isäni niin kovasti pyysi. Päätin jakaa koirastani iloa heille pidemmäksi aikaa, ja nyt kävin tänään hakemassa Urhoni takaisin. Olipa aikamoinen jälleennäkeminen!

Luulin että tälläkin kerralla Urho ei huomaa minua, mutta nyt hän juoksi suoraan syliin, vaikken edes tehnyt ääntäkään. Kauhea innostuminen ja käsien nuoleminen ja leikkiminen lähti päälle ulkona, temmellettiin kunnolla lumihangessa. Sisällä pääsin istumaan tuoliin, ja annoin Urhon hypätä syliin. Oli hieman surullista, kun Urho oikein vinkui sylissä, ja koitti nuolla käsiäni. Ei hän aikaisemmin tuolla tavalla ole reagoinut jälleennäkemiseen.

Aloitin oppimispsykologian kurssin! Aivan mahtavaa matskua, olen saanut tietää niin tarkasti mitä kaikkea koirankoulutukseen kuuluu. Päätin heittää vanhat ajatukset kokonaan pois, ja lähteä uudelta pöydältä. Noh, en nyt ihan uudelta, mutta sanotaanko näin, että heitin tämän vastaiset ajatukset kokonaan pois, ja avoimin mielin olen ollut.

Herranen aika kun on mahtavaa kokeilla noita vinkkejä koiran kanssa, ja nähdä kuinka nopeasti hän oppii nyt kun tietää kaiken teorian. En vaan malttaisi juuri odotella, vaan haluaisin opettaakaikennytheti, mutta ihan siihen tahtiin ei koiraa kannata usuttaa.

Litter Kwitter - meillä testissä!

Vihdoinkin ostin sen!

Litter Kwitter - tuo luvattu kissanhiekanpoistaja. Olisi mahtavaa, jos kissani oppii käymään vessanpöntöllä tarpeillaa, sillä: 1) ei enää kissanvessaa viemässä tilaa, 2) ei tarvitsisi kantaa kissanpellettejä kaupasta, 3) luonto pelastuu, 4) kukkaro pelastuu!

Olin jo aiemmin kämppiksen kanssa asuessani halunnut kokeilla litter kwitteriä, mutta silloin en saanut kannustusta. Nyt kuitenkin poikaystävä innostui ajatuksesta myöskin, ja sain tilattua paketin!

Olen innoissani. Katselin ostopäätöstä ennen pitkään youtubesta videoita, joissa ihmiset olivat kuvanneet kuinka heidän kissansa oli oppinut käymään vessanpöntöllä tarpeillaan. Uskon, että tämä voi onnistua, mutta olen silti hieman skeptinen - varsinkin kun oma kissani on hieman lihava. Pelkään, että Draco tekee jossain peruuttamattoman virheen eikä enää uskaltaudu vessaan - tai että alkaa vain kapinoida eikä suostu käymään vessanpöntöllä.

Joka tapauksessa, kokeilu alkoi tänään. Rengas laitetaan ensin vessanpöntön viereen, ja annan sen olla siinä parisen päivää. Kuvia tulee myöhemmin, koitan muistaa päivittää tilanteen edetessä!

EDIT: Täällä lisää aiheesta, päätin siirtää toiseen blogiin jatkon. :)

Säihkysilmät haaste!

Lueskelin tuossa innoissani Jonnan blogia, ja päätin tarttua hänen esittämään haasteeseen.

Olen miettinyt nyt useasti hankkivani naksuttimen, mutta vielä en löytänyt sopivaa. Haluan sen olevan itselleni sopiva, jotta sitä on miellyttävä käyttää. Täytynee käydä Lielahden kaupoilla viikonloppuna.. ;)

Vielä kuitenkin treenailen oman ääneni kera. Hyvin tuntui ensimmäiset sessiot menevän! Rappukäytävästä kuului jotain Urhoa kiinnostavia ääniä, joten häiriöt tulivat sitten heti kerralla mukaan. Se ei kuitenkaan kauheasti haitannut, minuutin aikana otettiin katsekontaktia max. 7 kertaa.

Pitäisiköhän hankkia nakkeja namuiksi, kun kinkulla sain parempia tuloksia?

Urholle kurapuku

Urho oli tuossa taannoin pureskellu sen heijastinkaulapannan muovikiinnikkeet rikki, ja nyt muuton ohessa kun kävin noita Urhon ja Dracon tavaroita läpi, aattelin heittää sen pois.

Kuitenki ku katoin sitä, aattelin että hetkonen, tostahan vielä vois tehdä jotain! Joten purin sen perkeleen, ja sainpa siitä yhden muovikiinnikkeenki ja D-lenkin ehjänä. Vois ehkä pistää tuon siihen kurapukuun, jonka sille taiteilen. Löysin peräkonttikirpparilta puol vuotta sitte saksanpaimenkoiran kurapuvun, kerranki siis tarpeeksi pitkä puku! Ei tarvi muutako ottaa ''vähä'' sisään joka puolelta, ja pistää lahkeisiin resorit (että pysyy karvat paremmin sisällä ;)) ja ehkä lisätä tasku kakkapusseille.

EDIT//:

Parin vuoden blogitauon jälkeen päivitys: Urhon kurapuku on saatu tehtyä, mutta etsin aktiivisesti sopivan kokoista jonkun muun tekemää pukua, sillä tämä hieman ottaa nykyään vastaan kainaloista. :(

Vieläki on läskiä

Noniin nyt on laihuteltu sitte parisen päivää.

Tosin eilen ei saanu juoksutettua Dracoa, kun kämppis anto ruoat ja en ollu kotona. Tai en tiijä, ehkä se juoksuttti mut en ainakaan muistanu sanoa.

En tiedä kyllä onko tuo laihtunu. Pitäiskö melkein mitata. Ainaki se on kovasti tykänny noista uusista nappuloista, mitään ruoansulatusongelmia tai muuta ongelmia ei oo tullu. Todennäkösesti turkin laatu saattaa muuttua, mutta en tiedä voiko tuon paremmaksi mennä. Se vois olla ihan jees, että karvanlähtöön vaikuttais, se vois olla yks muutos joka tulee mieleen.

Seppoa en oo enää pitäny lukittuna toiseen huoneeseen (siis sillä aikaa kun annan ruoan Dracolle), kun huomasin että ei se yritä edes napata niitä. Se kyllä seuraa innoissaan mitä tapahtuu ja hyppelee ja leikkii mukana, mutta vaikka se kerkeis nappulalle eka niin se haistaa, muttei syö sitä. Ihan fiksu, koska ei sen nuita nappuloita tarvikaan syödä. Toisaalta tulee Dracolle vähä vipinää, ku tietää että toinenki on mukana leikissä.

EDIT//:

Näin parin vuoden blogitauon jälkeen: Draco on edelleen saman kokoinen, mutta nykyään tiedän sentään painon: 8kg. Seppo ei valitettavasti enää ole ollut meidän kanssamme pariin vuoteen, kun hänelle tuli merkkausongelmia sisällä. Seposta luopuminen oli erittäin vaikeaa, ja vieläkin mietin tuota ihanaa pientä kissaa, vaikka tiedostankin että päätökseni oli silloin oikea.