Vieläki on läskiä

Noniin nyt on laihuteltu sitte parisen päivää.

Tosin eilen ei saanu juoksutettua Dracoa, kun kämppis anto ruoat ja en ollu kotona. Tai en tiijä, ehkä se juoksuttti mut en ainakaan muistanu sanoa.

En tiedä kyllä onko tuo laihtunu. Pitäiskö melkein mitata. Ainaki se on kovasti tykänny noista uusista nappuloista, mitään ruoansulatusongelmia tai muuta ongelmia ei oo tullu. Todennäkösesti turkin laatu saattaa muuttua, mutta en tiedä voiko tuon paremmaksi mennä. Se vois olla ihan jees, että karvanlähtöön vaikuttais, se vois olla yks muutos joka tulee mieleen.

Seppoa en oo enää pitäny lukittuna toiseen huoneeseen (siis sillä aikaa kun annan ruoan Dracolle), kun huomasin että ei se yritä edes napata niitä. Se kyllä seuraa innoissaan mitä tapahtuu ja hyppelee ja leikkii mukana, mutta vaikka se kerkeis nappulalle eka niin se haistaa, muttei syö sitä. Ihan fiksu, koska ei sen nuita nappuloita tarvikaan syödä. Toisaalta tulee Dracolle vähä vipinää, ku tietää että toinenki on mukana leikissä.

EDIT//:

Näin parin vuoden blogitauon jälkeen: Draco on edelleen saman kokoinen, mutta nykyään tiedän sentään painon: 8kg. Seppo ei valitettavasti enää ole ollut meidän kanssamme pariin vuoteen, kun hänelle tuli merkkausongelmia sisällä. Seposta luopuminen oli erittäin vaikeaa, ja vieläkin mietin tuota ihanaa pientä kissaa, vaikka tiedostankin että päätökseni oli silloin oikea.

LÄSKIÄ

on kaikkialla.

Ainakin Dracossa. Siksipä päätin että nyt vittu se laihtuu. Sopivasti tulikin Mustissa ja Mirrissä kissanpäivä-tarjoukset, ja hain sieltä halvalla 10kg Light-ruokaa läskipallolle!

Dracohan on siis aina ollut läski. Olen saanut kunnian tuntea kyseisen herran vähän yli puoltoista vuotta, ja siksipä tiedänkin minkälainen penikka mahtaa olla kyseessä. Itselläni Draco on ollut kohta vuoden ilahduttamassa olemassa olollaan. Onhan Draco toki ihana, mutta .. arvaamaton, kynnenviillot kertovat sen. Draco on myös äänekäs pirulainen. Noh, joka tapauksessa, poikaystäväni dumppasi sen minulle n. vuosi sitten, joten vastuu siitä on minulla.

Eli laihdutus alkakoon. Suunnitelma on tämä:

Kun Draco ei voi saada ulos valjaissa (tai, totutus on vain erittäin kivuliasta minulle), niin liikunta on saatava muualta. Draco tykkää leikkiä, mutta siitä ei tule tarpeeksi liikuntaa. Joten tarvitaan motivaattori liikkumiseen. Ja sehän on tietysti ruoka!

Toisinsanoen, suljen Urhon ja Sepon (uusi kissakaveri, siitä lisää myöhemmin; tälläkin hetkellä ahnehtii suklaamurojani.. Kirjoittaminen siis vaikeata ja hidasta.) esim. vessaan ja saan leikkiä Dracon kanssa ruoanmetsästystä kaikessa rauhassa. Muutoin se olisi mahdotonta; Urho juoksisi kokoajan namien perässä ja söisi ne. Sitä ei toki haluta.

Nohhhhhhhh. Niin. Tänään aamulla kämppikseni antoi jotain ruokaa jonkin verran elukoille, joten siitä ei ole merkintää, mutta nyt kun tulin töistä niin, koska en tiedä mitä ruokaa aamulla sai/minkä verran ja söikö Draco Seponkin ruokia, niin päädyin tähän ratkaisuun:

Pistin 4 ruokalusikallista nappuloita Dracon kuppiin ja heittelin niitä niin kauan Dracolle kunnes tämä väsyy. Sen jälkeen (jos ruokaa jää) lasken minkä verran ruokaa jäi kuppiin.

Noh, tuumasta toimeen. Laitoin Urhon oven taakse, Seppoa taas ei tarvinnut kun penikka nukkui. Draco rupesi ihan innoissaan jahtaamaan ruokia, joten ainakin alku meni hyvin. Melko kauan läski jaksoi lyllyä nappuloiden perässä, ja suhteellisen nopeata toimita olikin. N. 3 ruokalusikallista jäi ruokaa syömättä, se nyt ei kyllä haittaa yhtään kun sitten parin tunnin päästä leikitään lisää. Ruokinta-ajat suhteutan nyt näin alussa siis siihen, että kuinka paljon tuo syö. Pitäisi vaan hankkia puntari niin tietäisi grammamäärätkin.. Pitää siis vähän arvailujen varassa mennä. Mutta ainakaan se ei toimi, että "ruoka täyttää kissan nopeammin, näläntunne katoaa", paskanmarijat! Kokeilin tätä, ja kissa söi kuin koira. Eli ei onnistu tällä katilla tuommoiset toimet. Ehkä sitten myöhemmin, kun on laihdutettu ja totuttu syömään normaalimmin. Sitten voisi kokeilla tätä normitapaa, että kissalla on kokoajan nappuloita tarjolla.

Koska meillä ei oo puntaria, niin mittaan vaan läskeimmästä kohasta mahan siltä (kun kissa seisoo, eli ei kyllä kerro koko totuutta). Nyt oli n. 70cm. Kun kissa makos, niin oli 86cm.

Lenkitys

Tänään kävi kämpällä porukkaa ja Urho otti vieraat hienosti vastaan. Kun vieraat tulivat portaissa mölyten, kuulin ensimmäisen kerran kun Urho haukahti! Pari haukahdusta ja sitten rauhoittui, ehkä oli jotenkin uusi tilanne kun noita rappusia käytetään aika harvoin. Vieraat otettiin kuitenkin hienosti vastaan. Urho ei mennyt itse kuitenkaan tutustumaan, vaan vieraat lähestyivät sitä, joka ei kuitenkaan Urhoa näyttänyt haittaavan.

Olen alkanut opettamaan Urholle sitä, että kun hänellä on hätä ulos niin täytyy pitää ääntä. Illalla hän alkoi olla levoton häkissään ja tiesin tästä että hänellä varmaan on hätä. En kuitenkaan kiinnittänyt huomiota, kun haluan että hän oppii ilmoittamaan pissahädästään. Koira alkoi myöhemmin läähättää kovempaa ja lyhyesti hiljaa vingahtamaan, jolloin päätin että tämä riittää merkin annoksi. Toivottavasti koira oppii tämän toiston avulla! Ja tämä toimikin, hienosti ulkona tuli tehtyä jätteet.

Draco ja Urho eivät vieläkään ole ottaneet yhteen, tänään Urho kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan Dracon pyllyä, kun kissa keskittyi niin kovasti avoinna olevaan oveen. Tästä se lähtee!

Sänkypuuhat

Olemme huomanneet, että Urho on aika paljon minun perään. Aina pitää lähteä seuraamaan, tai ainakin yrittää, kun menen esim. keittiöön. Kun menen vessaan, ongelmaa ei ole. Koira saattaa käydä haistelemassa oven takana, mutta palaa sitten takaisin olohuoneeseen.

Nyt päätinkin katsoa mitä tapahtuu, kun menen loikoilemaan sängylle ja ukkoni ei ole kotona. Draco hyppäsi sängylle, joka on sallittua koska kissa, ja tuli makoilemaan viereeni. Koiraa en halua päästää sängylle, sillä varsinkin Skyen ollessa kyseessä pitää johtajan olla johdonmukainen. Joten koira ei tule sänkyyn koskaan. Arvelin Urhon jäävän makoilemaan sohvan eteen, mutta se lähtikin seuraamaan minua. Sänky on siis sohvan takana. Urho seurasi sängyn viereen ja nosti suuret tassunsa sängyn reunalle. Toruin ja näytin menemään alas. Tämä toistui monen monta kertaa, ja mieleeni tulikin että kun annan hänelle käskyn mennä alas, ja hän menee ja saa siitä hyvästä kehuja ja silitystä, niin jospa Urho vain kalasteleekin minun huomiotani? Pitää keksiä jokin muu keino tuohon. Koitin sitä että en silitä, vaan kehun vain lyhyesti. Tämä näytti hieman auttavan tilannetta, mutta sitten harjoitus piti keskeyttää.

Tällä hetkellä koira nukkuu pää minun varpaiden päällä, kun seurasi minua tietokoneen äärelle.